Olin ensimmäistä kertaa Lontoossa festareilla. Mighty Hoopla. Ystäväni hehkutti tapahtumaan: se on ihan kreisi siis sun on pakko tulla sinne! Ihmiset pukeutuu siellä upeiksi ja glitteriä ei voi olla liikaa! En osannut edes kuvitella mihin olin matkalla, kun suuntasimme laittautumaan. Olin tietysti katsonut kuvia netistä. Sinne pitää pukeutua mahdollisimman näyttävästi, kreisisti, glitteriäpaljon, ehkä vähän paljasta pintaa tyylikkäästi ja kaikenlaiset rooliasut oikein sallittuja. Koska olin lomalla en keskittynyt ihmisten kuvaamiseen, vaan festarista nauttimiseen. Voin kertoa, että meidän asut olivat sieltä miedoimmasta päästä 😀
Mutta miksi kirjoitan tästä? Koska tapahtuma herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Se oli kuin toiseen maailmaan olisi astunut. Tapahtuma oli täynnä rauhaa, rakkautta, hyväksyntää, vapautta ja yställisyyttä. Kukaan ei katsonut kieroon. Jos joku tallasi vahingossa varpaille heti pyydettiin anteeksi. Ihmiset joivat alkoholia, mutta kukaan ei kontannut änkyräkännissä tai oksentanut pitkin nurmikkoa. Kaikki kehuivat toistensa asuja. Monet tulivat kehumaan asuani ja ripsiäni. Olen nähnyt Suomen Prideviikon ja ollut useissa gay juhlissa Suomessa, ystävä ja asiakaspiiriin kuuluu seksuaalivähemmistöjen edustajia. Mighty Hooplan jälkeen ei voi puhua edes samassa lauseessa näistä tapahtumista.
Näin kurvikkaan naisen tanssivan nurmikolla ilman paitaa, vain pieni hame päällä ja valokuvat nännien päällä. Kukaan ei tuijottanut häntä, se oli täysin ok. Voisiko Suomessa tehdä näin? Ei varmasti. Näin useita miehiä pukeutuneina verkkosukkiin ja välkkyvään glittermekkoon, miehiä pitkissä hääpuvuissa ja abba kengissä. Joku oli pukeutunut Trollipeikko pukuun, joku oli Shania Twain, joku mohikaani, jollain oli kultaiset legginsit ja verkkopaita. Balleriinaporukka miehiä ja naisia eri värisissä tutuissa ja kimallesukissa tanssi iloisesti ringissä nurmikolla. Näin glitterillä maalattuja vartaloita ja kultaisia hot pantseja. Hulmuavia hamenhelmoja ja korkeita korkoja.
Esiintyjinä oli muun muassa All Saints, Alma, Sophie Ellis-Bextor, Will Young, Vula, Technotronic, Snap… Lisäksi tarjolla oli myös covereita esittäviä Drag artisteja, erilaisia tanssiesityksiä, DJ:tä, musiikki oli trancesta Spice Girlsiin.
Mistä on kyse? Mighty Hoopla järjestetään kerran vuodessa kesällä Lontoossa. Tänä vuonna paikka oli Victoria Park. Puisto oli valtava ja siellä oli useita esiintymislavoja, erinomaisia ruokakojuja ja anniskelualue. Kaikki tapahtui hyvällä meiningillä ja ystävyydellä. Tämä tapahtuma on gay kansan järjestämä. Ihmiset nauttivat kun saivat pukeutua näyttävästi ja olla omia itsejään.
Ymmärrän vallan hyvin miksi ystäväni asuvat Lontoossa. Siellä kukaan ei tuijota tai katso kieroon, vaikka kävelisit maanantai aamuna My Little Pony puvussa keppihevonen kainalossa tanssien Lambadaa Oxfordstreetillä. Miksi Suomessa ollaan niin rajoittuneita? Heti kyylätään ja katsotaan kieroon, jos vähän erotut massasta. Mielestäni Helsingissä ollaan suvaitsevaisempia, eikä niin kyylätä, mutta taas esimerkiksi kotikaupungissani Tampereella asiat ovatkin jo toisin. Viimeksi, kun olimme ystäväni kanssa Tampereella kaikki tuijottivat leopardikuvioista mekkoani ihan kuin olisin pudonnut avaruudesta ja huutelivat ystävälleni v*tun homo. Miksi oi miksi?
Tapahtuma pisti myös miettimään mitä jos et saa olla oma itsesi? Jos joudut elämään kaksoiselämää ehkä koko elämäsi. Jos rakastat tyllihameita ja glittermekkoja, mutta et uskalla lähteä niissä ovesta ulos, koska pelkäät ihmisten katseita ja ilkeitä kommentteja. Asiakkainani on pieni joukko TV-ladyja. (tv = transvestiitti) Joidenkin kanssa olen kulkenut monta vuotta matkaa kaapista ulos olemaan oma itsensä. Toiset elävät voimaakkasti kaksoielämää, eivätkä voi astua ovesta ulos omana itsenään. Toiset taas ovat rohkaistuneet matkan varrella. Suomi on pieni maa, kaikki tulee tänne jälkijunassa. Onneksi mediassa on viime aikoina ollut paljon asiaa siitä, että älä mahdu muottiin ja ole rohkeasti sellainen kuin olet. Prideviikko tulee joka vuosi ja se kerää paljon osallistujia.
Rakastan itse kimallusta ja tyllimekkoja, olisi kamalaa, jos niitä ei voisi käyttää, siksi, että jonkun muun mielestä se ei ole soveliasta. (Klaus K:hon minua ei päästetty valkoisessa kimaltavassa lyhyessä tyllimekossa sisään, koska ovimiehen mukaan se oli hääpuku! Se on ainoa kerta, kun en ole päässyt discoon sisälle! Tästä asiasta kirjoitan oman jutun, joskus myöhemmin.)
Festareiden tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi ja kuvat kertovat vain murto-osan siitä. Tapahtuma jäi niin mieleen, että se on pakko kokea ensi vuonna uudelleen! Sometin festareilta ja ystävät Suomessa lähettelivät kilpaa viestejä mäkin haluan sinne!
Tämä kirjoituksen pointti on kannustaa juuri sinua olemaan oma itsesi ja sulkemaan korvasi muiden negatiivisilta kommenteilta. Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä, jotka tsemppaavat ja kannustavat sekä hyväksyvät sinut omana itsenäsi. Ei kenelläkään ulkopuolisella ole oikeutta tulla sanomaan sinulle miten pitäisi pukeutua ja miten ei saa pukeutua. Sinulla on lupa näkyä! Rauhaa ja rakkautta <3