Olen avannut oletihana.com sivutolla uuden blogin, jossa kirjoitan naiseudesta ja itsetuntemuksesta. Klikkaa tästä ihanuusblogiin.
ihana nainen
Zoomale mua, mä haluun viihdyttää, sua kiihdyttää
Tämä postaus ei sisällä tyylivinkkejä, vaan se kertoo eräästä henkilöstö, jota ihailen suuresti. Kyseinen henkilö on jo kuollut, mutta hän viihdyttää ja kiihdyttää edelleen. Kyseessä on tietenkin Tampereen oma lady ihana Kikka.
Olin ala-asteella, kun Kikka oli pinnalla. Kuulin kappaleen Sukkula venukseen ja siinä oli niin tarttuva tahti! En tietenkään ymmärtänyt laulun sanomaa silloin, mutta opin sanat välittömästi ulkoa. Kun pääsin Kikan keikalle ensimmäisen kerran Tampereen Koskikeskukseen se oli sanoin kuvailettoman upeaa! Olin eturivissä, tanssin innoissani, tuijotin Kikkaa herkeämättä ja osasin jokaisen biisin ulkoa. Sitten tapahtui jotain: Kikka hymyili minulle ja kumartui minua kohti. Hän ojensi mikrofonin eteeni. Paaapaaaabiiiopappapaaaapaaaaa! Lauloin välittömästi mikkiin. Hetki kesti vain muutamia sekunteja, mutta olin taivaissa.
Siis Kikka ANTOI MUN LAULAA sen MIKKIIN KESKEN KEIKAN!!!!!
Esitykseen tuli tauko. Kikka oli liukuportaissa menossa kahvilaan. Säntäsin hänen peräänsä kaverini kanssa. Keräsin kaiken rohkeuteni ja nykäisin häntä hihasta. Niin? Kikka kääntyi hymyilen huulet täydellisesti punattuna ihanalla pinkillä huulipunalla. Voisitko sä laulaa Onnen nainen ja käyrä nousemaan, kun palaat lavalle? Kysyin. En voinut edes hengittää, huokaisin lauseen yhdellä hengenvedolla. Katsotaan, Kikka vastasi hymyilen ja katosi kahvilaan.
SIIS MÄ OLEN PUHUNUT KIKAN KANSSA!!!!!! Hypin riemuissani!!! Se oli elämäni onnen hetki!
Kävin Kikan kaikilla keikoilla mihin äiti vain suostui viemään. Minulla oli Kikan kaikki C-kasetit. En kuunnellut mitään muuta. Leikkasin Kikasta kaikki lehtileikkeet huolella talteen. Mummu oli aina vihainen, kun revin hänen tilaamansa Seiskat, Seurat ja Hymyt. Jokainen Kikan kuva oli saatava talteen! Sain lahjaksi pinkkiä huulipunaa, ihan samanväristä kuin Kikalla! Harjoittelin meikkaamista ja piirsin aina kauneuspilkun, kuten Kikallakin oli. Isona minusta tulisi samanlainen kuin Kikka päätin.
Istuin jännittyneenä Teatteri Jurkan katsomossa. Olin epätoivoisesti yrittänyt saada lippuja loppuunmyytyyn näytökseen jo viikkoja! Siis mä olen talon asukas, miten niin te ette voi mulle järjestää lippua! Kihisin lipunmyyntitoimistossa. Ja mä olen armoton Kikka fanikin, tietäisittepä vaan millasta Kikka kamaa multa löytyy! Vielä lisäsin. Joka kerta, kun Kikka Fan Club esitys tuli marssin jonottamaan teatterin aulaan, kyllä joku vielä jättää tulematta ja pääsen katsomaan. Ja vihdoin niin kävi! Kirmasin istumaan ja tärisin innosta. Onko esitys hyvä, osaako esittää oikein Kikkaa, mitäköhän biiseja esityksessä on? Mietin. Olin sonnustautunut Kikka jakkuun ja paljetti päähineeseen ja laittanut pinkkiä huulipunaa.
Sukkula venus kajahti soimaa ja nainen aivan samanlaisessa kimaltavassa puvussa kuin Kikalla oli ollut, vaalea tukka hulmuten tanssi ja lauloi musiikin tahtiin. Uskomatonta miten hienosti hän sen veti! Esityksen puvustaja oli onnistunut erinomaisesti valmistaessaan tuon puvun.
Tää on niin ihana!!! Hihkuin kahvion myyjälle välitauolla. Siis mulla on näitä ihan samoja tarroja kotona, niitä aitoja, joita Kikan keikalla jaettiin silloin 90-luvulla! Riemuitsin! Ihanaa, että teitte näitä tähän näytökseen!
Mitä ihmiset muistavat Kikasta? Moni muistaa Kikan vain vähissä vaatteissa ja pikkutuhmista lauluista. Moni muistaa kohutun Mä haluun viihdyttää musiikkivideon. Moni ei muista sitä, että haastatteluihin Kikka pukeutui tyylikkäisiin jakkupukuihin. Kikalla oli erinomainen tyylitaju ja asukokonaisuudet mietitty viimeisen päälle. Hiukset oli aina laitettu ja meikki kunnossa. Eikä Kikka jokaisella musiikkivideolla vähissä vaatteissa ollut.
Kikka sai paljon tylytystä ja ilkeilyä ihan syyttä suotta. Naiset pelkäsivät Kikan vievän kaikki miehet ja miehet eivät ottaneet Kikkaa tosissaan. Kukaan ei oikein kehdannut julkisesti myöntää tykkäävänsä Kikasta tai hänen musiikista. Myyntiluvut kuitenkin kertovat toista. Kyllä Kikan tuotantoa ostettiin ja keikoille jonotettiin, hän on yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä naisartisteista.
Kuka muistaa Sabatti ohjelman haastattelun, jossa Tapani Ripatti esiteli Kikan naisena, jolla on kaikki hartioiden alapuolella. Kikka ei saanut suunvuoroa ohjelmassa ja hänen vieressä istunut känninen ketjussa polttava Irwin sai kaikkien sympatiat. Miksi oi miksi? Suomen Sabrina ja Samatha Fox, Tapani Ripatti irvaili ja loi Kikaan merkillisiä katseita. Luulenpa, että Tapani oli oikeasti hulluna Kikkaa ja olisi halunnut tanssia hänen kanssaan, mutta eipä hän sitä voinut tietenkää myöntään, koska pelkäsi, että miehisyys ja maine menisi. Kikka otti mauttomat kommentit tyynesti vastaan. Vaikka juontaja ja muut vieraat olivat röyheitä ja epäkohteliaita Kikka pysyi tyynen tyylikkäänä.
Ihailen Kikan hermoja. Joka suunnasta tuli tylytystä ja ilkeilyä ja vieläpä suorassa TV-ohjelmassa ja silti hän vain pysyi tyynenä ja asiallisena. Kikka ei ollut tyhmä, kuten moni luuli. Ihmiset tuomitsivat ulkonäön perusteella: eihän naisella joka on hyvännäköinen, kaunis, hyvä vartaloinen ja tyylikäs voi olla mitään fiksua sanottavaa, ei ainakaan sellaisella, joka vähissä vaatteissa esiintyy julkisesti. Kikasta on paljon haastattelu tallenteita. Suosittelen katsomaan, niistä käy nopeasti ilmi kuinka fiksu Kikka oli ja hänellä oli paljon sanottavaa.
Kikka oli taiteilija ja musiikki oli muoto, jolla hän parhaiten pystyi itseään ilmaisemaan. Mä olen omaitseni. Kikka sanoi useissa haastatteluistsa, kun häneltä tivattiin onko kaikki pelkkää showta.
Kikka viihdyttää ja kiihdyttää edelleen vauvasta vaariin
Suomalaiset ovat kateellista kansaa. Jos joku hieman erottuu ja poikkeaa siitä mihin on totuttu, niin suomalaiset alkavat kiusaamaan. Eikö olisi paljon parempi todeta, että vau oletpa rohkea ja hienoa miten sä uskallat erottua ja tehdä omaa juttua!
Mutta eihei! Suomalaiset mieluummin piikittelevät. Sillä he pelkäävät itse joutuvansa myös kiusatuiksi, jos olisivat erimieltä kuin massa.
Kikka on inspiroinut minua lapsesta asti. Lapsena ihailin Kikkaa, koska hän lauloi hyvää musikkia ja oli maailman kaunein nainen. Myöhemmin, kun kasvoin ja aloin oivaltamaan Kikkaa enemmän ihailin sitä miten hän uskalsi olla oma itsensä kiusaamisesta huolimatta. Miten hän jaksoi nousta lavalle ja olla esillä, luoda uraa ja julkaista uusia biisejä, vaikka paskaa tuli niskaan niin paljon. Hän ei muuttanut tyyliään tai musiikkiaan. Hän pysyi aitona. Minä teen mitä haluan ja muut tekevät mitä uskaltavat, tämä lause voisi kuvastaa Kikkaa hyvin.
Osaan vieläkin Kikan biisit ulkoa ja kuuntelen niitä harvase viikko.
Tässä on Kikan huulen jäljet! Kiljuin, kun sain tämän kortin nimmarilla varustettuna suoraa Kikan keikan päätteeksi. Seuraavaksi jaan fanikortteja lavan vieressä Kikka sanoi mikiin esityksen loputtua. Juoksin sinne, jotta varmasti saisin kortin. Tuijotin Kikkaa suu auki henkeäni haukkoen, kun hän kirjoitti korttiin nimmarinsa, pussasi siihen ja ojensi kortin hymyilen minulle. Olin pakahtua onnesta!
Kikka oli aina ystävällinen kaikille. Keikoilla oli kaiken ikäisiä katsojia ja Kikasta jäi vain hyvät muistot siitä, kuinka hän meille lapsillekin jutteli ja hymyili aina yhtä kauniisti. Kaikki fanit olivat Kikalle tärkeitä.
Kikka fan club näytelmä oli erinomainen ylistys Kikalle ja siinä näytettiin, että Kikka oli paljon muutakin kuin vain nainen, jolla on kaikki hartioiden alapuolella. Asut, meikki, hiukset, jopa esiintymislava vaaleanpunaisine somistuksineen oli niin Kikkaa. Näyttelijä Laura osasi elehtiä ja esiintyä Kikkamaisesti. Viimeinen kappale, jonka he olivat tehneet Kikalle oli loistava. Jos nainen ei olekaan kukka, vaan se onkin puu.
Kikasta oli pidetty paneelikeskustelu Teatteri Jurkassa. Olisinpa saanut olla siinä mukana. Kikka materiaaliani olisin ilomielin lainanut esitykseen, keskusteluun ja mihin vain missä Kikasta puhutaan positiivisesti. Olispa meidän työryhmä tiennyt, että talossa asuu Kikkafani, huokaisi teatterin työntekijä. No niinpä!!! Olisinpa tiennyt tästä projektista jotenkin ennen sen julkaisua, niin olisin varmasti halunnut työryhmään mukaan!! Vastasin.
Kikka oli omalla tavallaan myös hieman mystinen hahmo. Oliko hän Kikka 24/7? Kyllä mä kotona ihan normaalisti laitan ruokaa ja vien mun koiraa ulos. Ihmiset tulee juttelee ja näyttää kuvia niiden koirista mulle. Kikka kertoi yhdessä haastattelussa. Hän oli pukeutunut tavattoman tyylikkääseen skottiruutuiseen jakkupukuun.
Mielestäni Kikka oli aikaansa edellä ja ehkä siksi hän aiheutti niin paljon tunteita ja häntä paheksuttiin. Eniten paheksuntaa tuli Kikan paljastavista esiintymisasuisita. Mikä on jotenkin hullua, kun tänä päivänä ihmiset postailevat itsestään belfieitä, tissikuvia, alastonkuvia ym vähäpukeisia herutuskuvia someen.
Ei Kikka keikoilla alasti heilunut. Välillä päällä oli tyylikäs jakku, välillä minimekko ja välillä kuplamuovihousut. Kikka halusi promokuvissa näyttää kroppaansa, jonka eteen oli vaivaa nähnyt. Mitä pahaa siinä on? Nykyään ihmset postaavat saliselfieitä someen jatkuvasti.
Olisiko Kikka otettu vastaan paremmin tänä päivänä? Ehkä, ehkä ei.
Kikasta kirjoitettiin myös paljon positiivisesti ja häntä nostettiin esiin koko perheen viihdeartististina.
Luuletko sä tosiaan, että sun biisejä soitetaan ja kuunnellaan vielä 10 vuoden päästä. Kysyi Tapani Ripatti ivallisesti Sabatti ohjelman edetessä. Kyllä! Kikka vastasi sekunnissa hetkeäkään epäröimättä. Hän oli niin ihanan itsevarma. Nyt Kikka voisi näyttää Tapanille pitkää nenäää. 28 vuotta on kulunut tuosta haastattelusta ja Kikka soi edelleen discoissa, karaokessa ,bileissä ja nyt jopa teatteri esityksen lavalla.
Kikka on ainoa artisti kenen Stylisti todella haluaisin olla. Mikäli hän vielä eläisi olisin taatusti pestannut itseni hänen stylistiksi sekä toimisin Kikka Fan clubin puheenjohtajana.
Löysin vielä arkistoistani Kikka rintanapinkin.
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat omista Kikka arkistoistani.
Lupa olla läski!
Mitä kehopositiivisuus ihan oikeasti tarkoittaa? Useimmat ovat vetäneet jyrkän johtopäätöksen, että se tarkoittaa tietenkin lupa olla läski. Mässää ja herkuttele niin paljon kuin sielu sietää ilman huonoa omaatuntoa! Eihän se nyt niin oikeasti mene. Kehopositiivisuus kehoittaa kaikkia rakastamaan omaa kehoaan ja antamaan hyvää niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Kehopositiivisuus tarkoittaa myös sitä, että toisten kehoja ei arvostella negatiivisesti
Eräs kuuluisa laihdutusguru totesi julkisesti, että jos tämä kehopositiivisuus vielä tästä lisääntyy, niin ylipaino-ongelma kasvaa. Miten niin mikä? No, jos kaikki ovat niin tyytyväisiä itseensä ei kukaan enää viitsi mennä salille, eikä tehdä mitään. Hän jatkaa. Eihän se nyt noin mene. Kehopositiivisuus nimenomaan kannustaa tekemään omalle keholle hyvää ja liikunta on yksi muoto. Kaikki eivät kuitenkaan halua käydä salilla, vaan menevät mieluummin hot joogaan tai burlque tunnille.
Keskustelimme kehoposiviisuusaktivisti Tytti Shemeikan kanssa kehopositiivisuudesta. Kuuntele koko juttu klikkaamalla tästä.
Kuinka pukeutua tyylikkäästi?
Mediassa maalataan aina niitä “täydellisiä” vartaloita ja naisihanteita. Muotivinkkejä lukiessa menee sormi suuhun, et joo kiva mut mikä näistä sopii mulle. Vaatteet on useimmiten esitelty langanlaihojen mallien päälle, joten harva suomalainen nainen niihin samaistuu. Kauden trendivärit eivät todellakaan sovi jokaiselle siitä mustasta puhumattakaan. Tyylivinkit ovat kovin absurdeja ja suorastaan hulluja. Lisäksi ne käskevät piilottamaan, peittämään ja häivyttämään.
Unohda kaikki mitä olet lukenut tähän menessä!
Nyt on muutoksen aika! Nyt se on vihdoin täällä! Nimittäin kevät Aino. Poimi parhaat vinkit pukeutumiseen, kauneuteen ja hyväänoloon. Nyt nähdään oikeita naisia malleina ja muuttumisleikeissä. Tuotin julkaisuun tyylivinkit, kauneusvinkit sekä stailaukset. Peittelyn ja piilottelun aika on nyt ohi. Tunnista vartalotyyppisi ja korosta parhaita puoliasi. Vaatteet nostavat itsetuntoa välittömästi! Olemme saaneet jo erinomaista palautetta tästä. Hae omasi lehtipisteistä ja ala nauttimaan elämästä ja itsestäsi!
Mikä on kehopositiivisuutta?
Kehopositiivisuus on ollut paljon pinnalla viime aikoina. Keskustelimme Ihana Elämys Oy:n Niinan ja Mirkun kanssa siitä mikä on kehopositiivisuutta. Olemme ajanneet kehopositiivisuus asiaa paljon ja miten positiivinen asia onkaan saanut myös negatiivisuutta. Somessa ja mediassa asiaa käännetty jopa niinpäin, että ahaa kannustatte ihmisiä oleen läskejä ja herkutteleen. Miksi oi miksi? Emmehän ole missään kohtaan näin sanoneet! Älä laihduta päivä sai käänteen lupa herkutella huolella päiväksi. Voihan ääripäät. Ei siitä ole kyse. Diettiohjeita tulee joka kanavasta ja tyytymättömyys omaa itseä kohtaan lisääntyy. Mutta tekeekö kidustudieetti ketään todella onnelliseksi? Poistuvatko kaikki huolet ja murheet ja elämä pelkkää happy happy joy joyta, kun vaaka näyttää tietyn lukeman? Tuskin.
Eräs laihdutusguru totesi taannoin julkisesti, että jos tämä kehopositiivisuus lisääntyy, niin lisääntyy myös liikalihavuus siinä samalla. Eihän kehopositiivisuus kannusta ketään ahmimaan itseään sairaaksi. Kyse on siitä, että rakastaa itseään ja tekee itselleen hyvää. Jos tulet onnelliseksi maitorahkasta ja soijalesitiinistä, niin syö niitä, mutta jos et, niin älä kiduta itseäsi niillä. Ihana keho voi olla kurvikas, lihaksikas, laiha, sopusuhtainen mitä vain! Olet ihana juuri tuollaisena!
Kuuntele podcast tästä. Mitä kehopositiivisuus oikeasti on?
Kuva: Ihana Elämys Oy #älämahdumuottiin kampanja
Itsensä rumaksi kokeminen voi sairastuttaa henkisesti
“Naistenlehdet kirjoittavat juttuja siitä, kuinka herkutellaan. Sitten rangaistaankin kesäkuntoon ruoskimisella. Toisessa artikkelissa taas neuvotaan, kuinka hyväksyä itsensä. Ei ihme, että kokemus omasta ulkonäöstä ja riittävyydestä voi tuntua ristiriitaiselta.”
Iltasanomien toimittaja vieraili Olet ihana! luennollani Helsingin aikuisopistolla. Lue koko juttu tästä.
Radio haastattelu mikä on kuuminta hottia nyt kesämuodissa
Radio Vaasan Miia Kahila haastattatteli minua kesän 2017 muodista sekä Olet ihana! kirjasta. Kuuntele haastattelu tästä. Osallistu Radio Vaasan facebook sivulla Olet ihana! kirjan arvontaan.
Älä mahdu muottiin
Seuraava teksti on syömishäiriöliiton sivuilta:
Laihuudesta on tullut ihailtu itseisarvo: suurimmat pudottajat ja eniten laihtuvat ovat suuren yleisön silmissä sankareita. Meidän kulttuurissamme laihuuteen on alettu liittää määreitä kuten tehokkuus ja menestys. Lihavuuteen puolestaan liitetään laiskuus ja aikaansaamattomuus, jopa tyhmyys. Samanaikaisesti tämän laihuuden ihannoinnin kanssa, ylipaino ja lihavuus ovat Suomessa ja muissa länsimaissa lisääntyneet. Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska heidän “kuuluu” olla toisenlaisia.
Heidän “kuuluu edes yrittää” laihduttaa.
Laihduttamiseen liittyvistä riskeistä puhutaan vähän, vaikka laihduttaminen tapahtuu usein kovin epätervein keinoin: paastotaan, pantataan, rääkätään kehoa ja mieltä. Tästä syystä laihduttamisen onnistumisprosentti on huono, ja suurin osa paljon painoaan pudottavista saa kilonsa takaisin. Laihduttaminen voi olla myös pakkomielteenomaista ja aiheuttaa jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Laihduttaminen voi laukaista myös syömishäiriön. Kaikki, jotka laihduttavat eivät sairastu syömishäiriöön, mutta riskeistä on hyvä olla tietoinen. Laihduttaminen ei kuulu lapsille eikä nuorille. Ei oikein aikuisillekaan. Hyvinvointi sen sijaan kuuluu kaikille. Paino ja laihuus eivät ole ensisijaisia terveiden elintapojen mittareita. Hyvä olo ja hyvä mieli, jaksaminen sekä muut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kertovat “mittarit” kertovat terveydestä enemmän.
Mielestäni on mahtavaa, että tätä asiaa nostetaan vihdoin esiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaksi omia mietteitäni asiasta.
Tällä viikolla vietetään älä laihduta -päivää. Laihduttamisesta on tullut jokapäiväistä. Se tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävää. Jos et ole dietillä olet laiska luuseri, tyhmä ja saamaton. Jos taas olet dietillä olet terve, energinen ja onnistuja ja kaikki ihailevat sinua. Olet suorastaan supersankari.
Useimmat laihdutusurakat kuitenkin epäonnistuvat ja laihduttaja saa kilot takaisin korkojen kera. Sitten taas alkaa uusi dietti ja kierre on valmis. Miksi näin? Yhä useammat naiset uhraavat elämänsä laihduttamiselle ja ainaisella diettillä kituuttamiseen. Miksi oi miksi? Itsekin myönnän kuuluneeni tähän ryhmään. Olen sairastanut anoreksiaa monta vuotta ja sen jälkeen bulimaa, raskausaikana söin kaikkien niiden vuosien edestä, kun pidin itseäni nälässä ja lihoin kymmeniä kiloja, ylipainoinen neuvolantäti torui joka kerta painonnoususta ja pelotteli raskausmyrkytyksellä ja diabeteksellä, synnytyksen jälkeen taas laihdutin ja harkitsin vakavissani jopa rasvaimua.
Jälkitarkastuksessa ylipainoisen neuvolantädin ensimmäinen kysymys oli no mitäs sä aiot nyt tehdä ton sun painon kanssa, että se saadaan laskeen? Nämä sanat ovatkin juuri ne oikeat tuoreelle äidille.
Tuntuu, että koko elämä on ollut yhtä kamppailua painon kanssa ja suhde ruokaan on ollut enemmän tai vähemmän kieroitunut. Se alkoi jo ala-asteella, kun pyöreä terkkaritäti sanoi, että nyt ei saa yhtään paino nousta ja sitä pitää tarkkailla, kun olet niin iso tarkastuskortin mukaan olin 141cm pitkä ja painoin 41kg. Olinkohan tuolloin 4. luokalla.
On sanomattakin selvää, että tälläisestä kokemuksesta itsetunto heikkenee entisestään
Muutama vuosi myöhemmin 6. luokalla venähdi pituuttaa ja hoikistuin. Kaikki kehuivat terkkaritädistä lähtien. Siitä sain paljon voimaa ja päätin, ettei kukaan enää ikinä haukua minua läskiksi ja piikettele painosta. Lopputulos oli, että painoin 45kg ja olin 166cm pitkä. Tavoitteeni oli päästä 38kg.
Yhä useammilla nuorilla on heikko itsetunto, eikä se välttämättä parane aikuisuuden myötä. Mediasta tulee laihdutusvinkkejä joka kanavasta, naisten lehdet ovat diettiohjeita pullollaan ja laihdutusmainokset alkavat pyörimään heti aamusta telkkarissa. Usein saa lehdestä lukea kuinka nyt taas joku pudotti kymmeniä kiloja ja elää nyt unelmaansa, ja tuli heti fiksuksi menestyjäksi, kun lihavana oli tyhmä epäonnistuja. Miksi oi miksi? Tottakai tälläinen vaikuttaa ihmisten itsetuntoon.
Laihuutta ihannoidaan keinolla millä hyvänsä, omasta terveydestä piittaamatta, koska ajatus on, että laihana olen sitten terve.
Olen työssäni huomannut, että usein iästä tai koosta riippumatta naisilla erityisesti on itsetunto-ongelmia. Nämä monesti myös periytyvät äidiltä tyttärelle, Se miten vanhempi puhuu itsestään lapsen kuulleen, vaikuttaa hyvin helposti lapsen minäkuvaan sekä itsetuntoon.
Koska sitä oikein saa olla rauhassa painonsa kanssa?
Oma arvomaailmani muuttui pikkuhiljaa äitiyden myötä
Tietysti on päiviä, että toivoisi olevansa laihempi, mutta olisiko elämä muka sitten onnellisempaa tai parempaa? Omalla kohdallani tuskin. Jos mietin anoreksia aikojani olin hyvin masentunut, sulkeutunut, elämä pyöri vain ruuan välttelyn ja liikkumisen ympärillä, itsetunto oli nollassa ja ainoa ajatus oli, että vielä -5kg, niin olen onnellisempi ja tyytyväisempi. Voin sanoa käsi sydämellä, että tänä päivänä olen niin paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin silloin.
Me emme mahdu muottiin – älä sinäkään mahdu!
Lisää Älä laihduta -päivästä Syömishäiriöliiton verkkosivuilta http://
sekä Etelän-SYLIn Älä laihduta -päivän tapahtumastahttps://www.facebook.com/
Kuvat on otettu Ihana Elämys Oy studiolla. Kuvaajat Niina Stolt ja Mirkku Merimaa
Klikkaa tästä #älämahdumuottiin kuvauksiin, jotka ovat 4.5 ja 5.5. Tule mukaan kuvauksiin, kuvaus on maksuton. Somessa -> #älälaihduta #älämahdumuottiin #vaakakapina #bodypositivity #nodietday
AINO lehdessä Sohvin tyylivinkit ja muutosleikkejä
Tämän kuun alussa ilmestyi uusi naistenlehti AINO. Toteutin lehteen 5 muutosleikkiä ja kirjoitin tyylivinkit. Lisäksi Olet Ihana! kirjasta oli myös lehdessä juttu. Hae omasi lehtipisteestä. Portfoliostani löytyy kaikki muutosleikin kuvat.
Kun unelmasta tuli totta
Haaveilin monta vuotta kirjan kirjoittamisesta. Jokin kuitenkin esti minua tarttumasta asiaan aikaisemmin. Oli paljon pelkoja ja välillä jopa epäilin itseäni ja ammattitaitoani. Pelot rajoittavat kovasti elämää. Viime syksynä kuitenkin tuli viimeinen niitti, mä en kestä enää nyt se kirja on kirjoitettava! Näpyttelin Roosalle viestin: sun pitää kirjottaa mun kaa tää kirja! Meni nanosekunti ja Roosa vastasi Kyllä! Treffasimme joululomalla Tampereella vuosi sitten. Se oli pari päivää ennen joulua. Menimme Sokokselle syömään herkkusaalatit ja aloimme miettimään miten kirja paketoidaan, mikä on punainen lanka. Hetkessä olimme kirjoittaneet sisällön. Selvä juttu, mä soitan sit heti vuodenvaihteen jälkeen kustantajalle. Totesin. Tästä tulee niin huippu juttu nyökkäsimme molemmat. Joulu ja uusivuosi menivät nopeasti, odotimme kuin kuuta nousevaa ensimmäistä arkipäivää uudelle vuodelle.
Edeltävänä yönä en saanut unta
Edeltävänä yönä en saanut unta, olihan se nyt niin jännittävää soittaa kustantajalle, mitä jos hän tyrmääkin idean ja lyö luurin korvaan?! Aamu koitti vihdoin ja otin puhelimen käteeni ja soitin. Kerroin lyhyesti kuka olen ja että aiomme kirjoittaa itsetunnonkohotustyylikirjan naisille Roosan kanssa. Myin idean vartissa ja kustantaja ehdotti tapaamista heti seuraavalle viikolla. Soitin Roosalle ja kiljuin puhelimeen! Tapaamiseen menimme jännittyneinä ja olimme tehneet 4 sivun esityksen sisällöstä ja siitä miksi kirja tehdään. Tapaamisesta seurasi kustannussopimus. Voi sitä riemua, kun hypimme ja kiljuimme keskellä katua! (toki menimme tapaamiseen, sillä asenteella, että täältä ei lähdetä ilman sopimusta, mutta silti fiilis oli niin epätodellinen, kun tuijotimme sopparia)
Tapaamisesta seurasi kustannussopimus
Tammikuussa aloitimme kirjoittamisen ja kuvaussuunnittelun. Emme sopineet missään kohtaa niin sanottua työnjakoa, mutta se oli sanomattakin selvää: Roosa kirjoittaa materiaaleista ja laadusta ja minä vartalotyypeistä ja väreistä. Kannatan tiimityöskentelyä monessa kohtaa, sillä useamman ihmisen energialla ja ideoilla saadaan niin paljon enemmän aikaan.
Miten tämä kirja eroaa muista tyylikirjoista?
Pukeutumis -ja tyylikirjoja on kirjoitettu ennenkin ja naistenlehdissä on pukeutumisvinkkejä pilvin pimein. Kaikki on kuitenkin aina sanoilla tasapainota tai häivytä. Kovin negatiivista. Meille oli alusta asti selvää, että edellä mainittuja sanoja ei käytetä ja kirja on nimenomaan itsetunnon kohottamiseen. Lisäksi halusimme rikkoa kaikki “tyypilliset pukeutumissäännöt”, kuten vaakaraita leventää-myytin. Ei levennä, jos vaate on oikeanlainen, puimme kurvittaria vaakaraitaan ja he näyttävät upeilta! Valmistuin 2005 stylistiksi ja ja olen siitä asti tehnyt työtäni. Olen nähnyt vuosien varrella suomalaisten pukeutumisen kompastuskivet sekä yleisesti vallitsevan huonon itsetunnon sekä “sitku mä oon laihtunut alan pukeutuun paremmin” -jankutuksen. Voin siis todeta, että markkinatutkimusta kirjaa varten on tehty 10 vuotta. Eli tiesin, että tällaista kirjaa tarvitaan ja kipeästi.
Olet Ihana! kirjaa kirjoitettiin tiiviiseen tahtiin muiden töiden ohella. Keväällä julkaisimme mallihaun, sillä halusimme eri-ikäisiä ja erikokoisia naisia malleiksi. Ajatus oli, että lukija voi samaistua lukemaansa. Roosan sähköposti meni viikossa tukkoon hakemuksista. Olimme positiivisesti yllättyneitä, kuinka suuren suosion tämä saavutti. Pidimme kaksi mallicastingia ja mallit löytyivät. Mallien kanssa kuvasimme kolme pitkää päivää. Lue kuvauksista tästä. Myöhemmin otettiin vielä tuotekuvia ja mekin pääsimme malleiksi.
Loppu alkoi häämöttää ja kesä lähestyä, vielä piti puristaa viimeisiä tekstejä, oikolukea ja luetuttaa tekstejä muilla. Yhtenä iltana olin niin väsynyt, että nukahdin naama läppärille. Kirja viivästyi alkuperäisestä aikataulusta ja oli ikuisuuden painossa. (olihan siellä monta muutakin kirjaa samaan aikaan painettavanaa) Odottavan aika on pitkä. Näin jo painajaisia, ettei kirjaa julkaista tänä vuonna ja odottaminen oli todella piinaavaa.
Vihdoin odotus palkittiin!
Kirjan julkkareita juhlittiin aamuun saakka
Kirjaprojekti oli raskas, mutta ihana. Ja nyt kirja on vihdoin kansissa ja kauppojen hyllyssä! Kun sain kirjan ensimmäistä kertaa käteeni oli fiilis jotenkin tosi epätodellinen. Siis tässä tää nyt on! Siis mitä Onks tää nyt oikeesti totta!? Pitkään haaveiltu unelma toteutui. Yhtenä päivänä seisoin akateemisessa kirjakaupassa ja tuijotin hyllyä, siis tossa se nyt on myynnissä koko kansalle!
Pitkään haaveiltu unelma toteutui
Ennen kuin kirja ehti kauppojen hyllyyn olimme myyneet jo 70 kirjaa ja ensimmäinen lehtijuttu kirjasta ilmestyi ennen kirjan julkaisua. Kirja on saanut paljon positiivista palautetta. Meistä ja kirjasta on tulossa useampi lehtijuttu uuden vuoden puolella. Ensimmäisen yhteisen luennonkin ehdimme ennen joulua pitämään pukeutumisesta ja kirjasta ja myimme tunnissa 35 kirjaa. Ei huono suoritus, vaikka itse sanonkin 🙂 Olemme pitäneet luentoja omilla tahoillamme, mutta emme aiemmin yhdessä, joten oli huikea fiilis, kun esityksemme meni nappiin. Tätä lisää! (En ole ikinä ajatellut, että haluaisin olla ammattipuhuja, mutta näin muutaman keikan ja niistä samani palautteen jälkeen haluan ehdottomasti tehdä puhekeikkoja lisää)
Pelot ohjaavat ja rajoittavat elämää liian paljon
Pahin pelko oli, että kirja on floppi, eikä kukaan osta sitä tai ketään ei kiinnosta. Onneksi tämä pelko oli täysin turha. Pelot ohjaavat ja rajoittavat elämää liian paljon. Tänä vuonna olen voittanut monta pelkoani sekä ylittänyt itseni. Vuosi on ollut kaikinpuolin tapahtumarikas töiden ja yksityiselämän puolella. Tammikuussa 2016 kirjoitin Bisnestä hiekkalaatikolla -blogiin äityidestä ja yrittäjyydestä. Tästä vuodesta saisi jo toisen osan aiheesta. Olen myös huomannut kuinka tärkeää on ympäröidä itsensä oikeilla ihmisillä. Ihmisillä, jotka tukevat, tsemppaavat ja kannustavat hyvinä sekä huonoina hetkinä ja iloitsevat aidosti puolestasi ja juhlivat kanssasi saavutuksiasi. Muutamia ihmissuhteita on päättynyt tämän vuoden aikana. Aluksi se suretti, mutta nyt kun mietin asiaa, niin miksi päästää myrkyllisiä ihmisiä elämäänsä, jotka haluavat vain lytätä sinua, puhuvat pahaa selän takana ja yrittävät hyötyä sinusta väärin tavoin? On rakasta päättää ihmissuhteita, mutta kun vanhasta päästää irti tulee uutta parempaa tilalle. (en puhu tässä parisuhteesta)
Olen voittanut monta pelkoani sekä ylittänyt itseni, rohkeutta se on vaatinut
Vielä viikko ennen joulua kävimme Roosan kanssa viimeisiä yhteistyöpalavereita alkavalle vuodelle. Päätin pitää tänä vuonna 2,5 viikon joululoman. Loma on jo loppupuolella, kun tämä postaus tulee julkiseksi. Lomani aloitin rentouttavasti kylpylästä Tallinassa ja olin myös somelomalla.
Tänä vuonna tuli taas huomattua, etten ole yli-ihminen, vaikka niin usein ajattelen. Kevät painettiin 100h työviikkoa (eihän siinä ole mitään järkeä), kirjan kuvausten alla avasin kauneushoitolan, kesäloma meni hoitolan parissa ja syksyn tasapainoilin kahden yrityksen sekä koululaisen arjen kanssa. On sanomattakin selvää, että uupumus koitti.
Kun rakastaa työtään, tekee sitä intohimolla ja toteuttaa unelmiaan ei osaa hiljentää vauhtia tai levätä
Silloin, kun minun pitäisi hidastaa tahtia painan vain lisää kaasua. Uuden vuoden lupaukseni on huolehtia itsestäni paremmin niin henkisesti kuin fyysisesti. Superfoodit ja raakaruuat löysivät tiensä kaappeihini pari vuotta sitten, mutta säännöllinen liikunta on edelleen haastavaa mahduttaa viikko-ohjelmaan. Tavoite on löytää liikuntamuoto, jota voi tehdä missä tahansa ilman välineitä. Olen nyt löytänyt joogan ja meditoinnin, johon pystyn nyt keskittymään 15 minuuttia kerrallaan. Tavoite on päästä 45minuutin joogaharjoituksiin ja löytää hyväolo sekä tasapaino.
Odotan jo innolla uuden vuoden työprojekteja, joihin on ihanaa tarttua rentouttavan loman jälkeen. Luulenpa, että loman aikana saattaa taas jotain uusia ideoita tulla yritystoimintaan. Tänä vuonna panostin myös itseni kehittämiseen osallistumalla Elämäsi muutos verkkovalmennukseen, Wealth Forumiin, Täysii seminaariin sekä Goal Mapping koulutukseen. Olitpa yrittäjä tai et, niin suosittelen tälläisiä koulutuksia ja seminaareja, ne ovat sijoitus itseensä ja tulevaisuuteensa. Tsekkaa myös kirjallisuus uskallainnostua sivustolta. Laitan postauksen loppuu muutaman kirjan, joista minulle on ollut paljon apua ja iloa.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa
Tähän postaukseen on hyvä päättää tämä vuosi.
Loppuun haluan todeta, että unelmoi isosti, tee toimintasuunnitelma ja etsi oikeat ihmiset projektin ympärille ja aloita. Varoitus: unelmasi voi toteutua!
PS. tämä kirjailijan ura ei tule tähän yhteen kirjaan jäämään, uusia kirjaprojekteja on jo suunnitteilla.
Olet Ihana! Kirjan voit tilata itsellesi tai lahjaksi tästä.
Katso julkkareista Periscope lähetys tästä.
Nämä kirjat ovat auttaneet minulla matkalla unelmien toteuttamiseen:
Ajattele oikein menesty – Napoleon Hill
Rikas isä, köyhä isä – Robert Kiowsaki (luin tämän kirjan ekan kerran 18-vuotiaana, oli huikeaa nähdä Robert livenä Wealth Forumissa!)
Goal Mapping menetelmä – Brian Mayne (oli mahtavaa nähdä Brian livenä Wealth Forumissa)
Paranemisen avain – Alexander Loyd tämä kirja on auttanut pelkojen voittamisessa ja itsetutkiskelussa, olen käyttänyt avainta vajaa vuoden vasta ja saanut jo huikeita tuloksia!
The Secret elokuva
Olen lukenut myös monia muita aiheeseen liittyviä kirjoja. Nyt lukulistalla ovat Rahapeli haltuun, Kätketty rikkautesi ja Tunne taloutesi. Maaliskuussa olen menossa Passion For Success seminaariin ja Taitavaksi rahan kanssa valmennukseen.
Ihanaa alkavaa vuotta sinulle!
<3 Sohvi