Tämä postaus ei sisällä tyylivinkkejä, vaan se kertoo eräästä henkilöstö, jota ihailen suuresti. Kyseinen henkilö on jo kuollut, mutta hän viihdyttää ja kiihdyttää edelleen. Kyseessä on tietenkin Tampereen oma lady ihana Kikka.
Olin ala-asteella, kun Kikka oli pinnalla. Kuulin kappaleen Sukkula venukseen ja siinä oli niin tarttuva tahti! En tietenkään ymmärtänyt laulun sanomaa silloin, mutta opin sanat välittömästi ulkoa. Kun pääsin Kikan keikalle ensimmäisen kerran Tampereen Koskikeskukseen se oli sanoin kuvailettoman upeaa! Olin eturivissä, tanssin innoissani, tuijotin Kikkaa herkeämättä ja osasin jokaisen biisin ulkoa. Sitten tapahtui jotain: Kikka hymyili minulle ja kumartui minua kohti. Hän ojensi mikrofonin eteeni. Paaapaaaabiiiopappapaaaapaaaaa! Lauloin välittömästi mikkiin. Hetki kesti vain muutamia sekunteja, mutta olin taivaissa.
Siis Kikka ANTOI MUN LAULAA sen MIKKIIN KESKEN KEIKAN!!!!!
Esitykseen tuli tauko. Kikka oli liukuportaissa menossa kahvilaan. Säntäsin hänen peräänsä kaverini kanssa. Keräsin kaiken rohkeuteni ja nykäisin häntä hihasta. Niin? Kikka kääntyi hymyilen huulet täydellisesti punattuna ihanalla pinkillä huulipunalla. Voisitko sä laulaa Onnen nainen ja käyrä nousemaan, kun palaat lavalle? Kysyin. En voinut edes hengittää, huokaisin lauseen yhdellä hengenvedolla. Katsotaan, Kikka vastasi hymyilen ja katosi kahvilaan.
SIIS MÄ OLEN PUHUNUT KIKAN KANSSA!!!!!! Hypin riemuissani!!! Se oli elämäni onnen hetki!
Kävin Kikan kaikilla keikoilla mihin äiti vain suostui viemään. Minulla oli Kikan kaikki C-kasetit. En kuunnellut mitään muuta. Leikkasin Kikasta kaikki lehtileikkeet huolella talteen. Mummu oli aina vihainen, kun revin hänen tilaamansa Seiskat, Seurat ja Hymyt. Jokainen Kikan kuva oli saatava talteen! Sain lahjaksi pinkkiä huulipunaa, ihan samanväristä kuin Kikalla! Harjoittelin meikkaamista ja piirsin aina kauneuspilkun, kuten Kikallakin oli. Isona minusta tulisi samanlainen kuin Kikka päätin.
Istuin jännittyneenä Teatteri Jurkan katsomossa. Olin epätoivoisesti yrittänyt saada lippuja loppuunmyytyyn näytökseen jo viikkoja! Siis mä olen talon asukas, miten niin te ette voi mulle järjestää lippua! Kihisin lipunmyyntitoimistossa. Ja mä olen armoton Kikka fanikin, tietäisittepä vaan millasta Kikka kamaa multa löytyy! Vielä lisäsin. Joka kerta, kun Kikka Fan Club esitys tuli marssin jonottamaan teatterin aulaan, kyllä joku vielä jättää tulematta ja pääsen katsomaan. Ja vihdoin niin kävi! Kirmasin istumaan ja tärisin innosta. Onko esitys hyvä, osaako esittää oikein Kikkaa, mitäköhän biiseja esityksessä on? Mietin. Olin sonnustautunut Kikka jakkuun ja paljetti päähineeseen ja laittanut pinkkiä huulipunaa.
Sukkula venus kajahti soimaa ja nainen aivan samanlaisessa kimaltavassa puvussa kuin Kikalla oli ollut, vaalea tukka hulmuten tanssi ja lauloi musiikin tahtiin. Uskomatonta miten hienosti hän sen veti! Esityksen puvustaja oli onnistunut erinomaisesti valmistaessaan tuon puvun.
Tää on niin ihana!!! Hihkuin kahvion myyjälle välitauolla. Siis mulla on näitä ihan samoja tarroja kotona, niitä aitoja, joita Kikan keikalla jaettiin silloin 90-luvulla! Riemuitsin! Ihanaa, että teitte näitä tähän näytökseen!
Mitä ihmiset muistavat Kikasta? Moni muistaa Kikan vain vähissä vaatteissa ja pikkutuhmista lauluista. Moni muistaa kohutun Mä haluun viihdyttää musiikkivideon. Moni ei muista sitä, että haastatteluihin Kikka pukeutui tyylikkäisiin jakkupukuihin. Kikalla oli erinomainen tyylitaju ja asukokonaisuudet mietitty viimeisen päälle. Hiukset oli aina laitettu ja meikki kunnossa. Eikä Kikka jokaisella musiikkivideolla vähissä vaatteissa ollut.
Kikka sai paljon tylytystä ja ilkeilyä ihan syyttä suotta. Naiset pelkäsivät Kikan vievän kaikki miehet ja miehet eivät ottaneet Kikkaa tosissaan. Kukaan ei oikein kehdannut julkisesti myöntää tykkäävänsä Kikasta tai hänen musiikista. Myyntiluvut kuitenkin kertovat toista. Kyllä Kikan tuotantoa ostettiin ja keikoille jonotettiin, hän on yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä naisartisteista.
Kuka muistaa Sabatti ohjelman haastattelun, jossa Tapani Ripatti esiteli Kikan naisena, jolla on kaikki hartioiden alapuolella. Kikka ei saanut suunvuoroa ohjelmassa ja hänen vieressä istunut känninen ketjussa polttava Irwin sai kaikkien sympatiat. Miksi oi miksi? Suomen Sabrina ja Samatha Fox, Tapani Ripatti irvaili ja loi Kikaan merkillisiä katseita. Luulenpa, että Tapani oli oikeasti hulluna Kikkaa ja olisi halunnut tanssia hänen kanssaan, mutta eipä hän sitä voinut tietenkää myöntään, koska pelkäsi, että miehisyys ja maine menisi. Kikka otti mauttomat kommentit tyynesti vastaan. Vaikka juontaja ja muut vieraat olivat röyheitä ja epäkohteliaita Kikka pysyi tyynen tyylikkäänä.
Ihailen Kikan hermoja. Joka suunnasta tuli tylytystä ja ilkeilyä ja vieläpä suorassa TV-ohjelmassa ja silti hän vain pysyi tyynenä ja asiallisena. Kikka ei ollut tyhmä, kuten moni luuli. Ihmiset tuomitsivat ulkonäön perusteella: eihän naisella joka on hyvännäköinen, kaunis, hyvä vartaloinen ja tyylikäs voi olla mitään fiksua sanottavaa, ei ainakaan sellaisella, joka vähissä vaatteissa esiintyy julkisesti. Kikasta on paljon haastattelu tallenteita. Suosittelen katsomaan, niistä käy nopeasti ilmi kuinka fiksu Kikka oli ja hänellä oli paljon sanottavaa.
Kikka oli taiteilija ja musiikki oli muoto, jolla hän parhaiten pystyi itseään ilmaisemaan. Mä olen omaitseni. Kikka sanoi useissa haastatteluistsa, kun häneltä tivattiin onko kaikki pelkkää showta.
Kikka viihdyttää ja kiihdyttää edelleen vauvasta vaariin
Suomalaiset ovat kateellista kansaa. Jos joku hieman erottuu ja poikkeaa siitä mihin on totuttu, niin suomalaiset alkavat kiusaamaan. Eikö olisi paljon parempi todeta, että vau oletpa rohkea ja hienoa miten sä uskallat erottua ja tehdä omaa juttua!
Mutta eihei! Suomalaiset mieluummin piikittelevät. Sillä he pelkäävät itse joutuvansa myös kiusatuiksi, jos olisivat erimieltä kuin massa.
Kikka on inspiroinut minua lapsesta asti. Lapsena ihailin Kikkaa, koska hän lauloi hyvää musikkia ja oli maailman kaunein nainen. Myöhemmin, kun kasvoin ja aloin oivaltamaan Kikkaa enemmän ihailin sitä miten hän uskalsi olla oma itsensä kiusaamisesta huolimatta. Miten hän jaksoi nousta lavalle ja olla esillä, luoda uraa ja julkaista uusia biisejä, vaikka paskaa tuli niskaan niin paljon. Hän ei muuttanut tyyliään tai musiikkiaan. Hän pysyi aitona. Minä teen mitä haluan ja muut tekevät mitä uskaltavat, tämä lause voisi kuvastaa Kikkaa hyvin.
Osaan vieläkin Kikan biisit ulkoa ja kuuntelen niitä harvase viikko.
Tässä on Kikan huulen jäljet! Kiljuin, kun sain tämän kortin nimmarilla varustettuna suoraa Kikan keikan päätteeksi. Seuraavaksi jaan fanikortteja lavan vieressä Kikka sanoi mikiin esityksen loputtua. Juoksin sinne, jotta varmasti saisin kortin. Tuijotin Kikkaa suu auki henkeäni haukkoen, kun hän kirjoitti korttiin nimmarinsa, pussasi siihen ja ojensi kortin hymyilen minulle. Olin pakahtua onnesta!
Kikka oli aina ystävällinen kaikille. Keikoilla oli kaiken ikäisiä katsojia ja Kikasta jäi vain hyvät muistot siitä, kuinka hän meille lapsillekin jutteli ja hymyili aina yhtä kauniisti. Kaikki fanit olivat Kikalle tärkeitä.
Kikka fan club näytelmä oli erinomainen ylistys Kikalle ja siinä näytettiin, että Kikka oli paljon muutakin kuin vain nainen, jolla on kaikki hartioiden alapuolella. Asut, meikki, hiukset, jopa esiintymislava vaaleanpunaisine somistuksineen oli niin Kikkaa. Näyttelijä Laura osasi elehtiä ja esiintyä Kikkamaisesti. Viimeinen kappale, jonka he olivat tehneet Kikalle oli loistava. Jos nainen ei olekaan kukka, vaan se onkin puu.
Kikasta oli pidetty paneelikeskustelu Teatteri Jurkassa. Olisinpa saanut olla siinä mukana. Kikka materiaaliani olisin ilomielin lainanut esitykseen, keskusteluun ja mihin vain missä Kikasta puhutaan positiivisesti. Olispa meidän työryhmä tiennyt, että talossa asuu Kikkafani, huokaisi teatterin työntekijä. No niinpä!!! Olisinpa tiennyt tästä projektista jotenkin ennen sen julkaisua, niin olisin varmasti halunnut työryhmään mukaan!! Vastasin.
Kikka oli omalla tavallaan myös hieman mystinen hahmo. Oliko hän Kikka 24/7? Kyllä mä kotona ihan normaalisti laitan ruokaa ja vien mun koiraa ulos. Ihmiset tulee juttelee ja näyttää kuvia niiden koirista mulle. Kikka kertoi yhdessä haastattelussa. Hän oli pukeutunut tavattoman tyylikkääseen skottiruutuiseen jakkupukuun.
Mielestäni Kikka oli aikaansa edellä ja ehkä siksi hän aiheutti niin paljon tunteita ja häntä paheksuttiin. Eniten paheksuntaa tuli Kikan paljastavista esiintymisasuisita. Mikä on jotenkin hullua, kun tänä päivänä ihmiset postailevat itsestään belfieitä, tissikuvia, alastonkuvia ym vähäpukeisia herutuskuvia someen.
Ei Kikka keikoilla alasti heilunut. Välillä päällä oli tyylikäs jakku, välillä minimekko ja välillä kuplamuovihousut. Kikka halusi promokuvissa näyttää kroppaansa, jonka eteen oli vaivaa nähnyt. Mitä pahaa siinä on? Nykyään ihmset postaavat saliselfieitä someen jatkuvasti.
Olisiko Kikka otettu vastaan paremmin tänä päivänä? Ehkä, ehkä ei.
Kikasta kirjoitettiin myös paljon positiivisesti ja häntä nostettiin esiin koko perheen viihdeartististina.
Luuletko sä tosiaan, että sun biisejä soitetaan ja kuunnellaan vielä 10 vuoden päästä. Kysyi Tapani Ripatti ivallisesti Sabatti ohjelman edetessä. Kyllä! Kikka vastasi sekunnissa hetkeäkään epäröimättä. Hän oli niin ihanan itsevarma. Nyt Kikka voisi näyttää Tapanille pitkää nenäää. 28 vuotta on kulunut tuosta haastattelusta ja Kikka soi edelleen discoissa, karaokessa ,bileissä ja nyt jopa teatteri esityksen lavalla.
Kikka on ainoa artisti kenen Stylisti todella haluaisin olla. Mikäli hän vielä eläisi olisin taatusti pestannut itseni hänen stylistiksi sekä toimisin Kikka Fan clubin puheenjohtajana.
Löysin vielä arkistoistani Kikka rintanapinkin.
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat omista Kikka arkistoistani.
