Palataan ajassa hetki taaksepäin, hetkeen jolloin koin suurta turhautumista vaatekokojen viidakossa. Olin päätynyt tilanteeseen, jossa jouduin sovittamaan uusien mallistojen mallikappaleita.
-Niin… eihän ne mun päälle varmaan puoletkaan mahdu, vitsailin vielä paikalle saapuessani.
– Niin näistä on valtaosa kokoa 36, vastasi nainen.
– Tiedän, mutta katsotaan jos täältä nyt jotain sopivaa löytyy tähän caseen, vastasin toiveikkaana.
Aloimme käydä yhdessä rekkejä läpi. Vaatteet olivat ihania. Sillä hetkellä muistin taas, miksi olen pikkutytöstä asti rakastanut muotia ja kauniita vaatteita. Jo pelkästään niiden katsomisesta tulee niin hyvälle tuulelle!
Aloitin sovittamisen. Vaikka tiesin ja olin asennoitunut siihen, etten mahdu vaatteisiin, niin enpä olisi uskonut mitä seuraavan tunnin aikana tulee tapahtumaan.
Aloitin sovittamisen. Kiskoin vaatteita yksi toisensa jälkeen päälleni. Ei mahdu, ei mahdu, ei mahdu! Viskoin vaatteita pois ja otin uusia tilalle.
-Oho vau, tää mahtuu! Hihkuin ja nappasin kuvan. Case oli sellainen, että asut piti hyväksyttää tiimillä.
Löysin 5 sopivaa kokonaisuutta, jotka jotenkin mahtuivat päälle. Odotin toiveikkaana vastausta, ja pian puhelin piippasi: kaikki vaatteet hylättiin. Katsoin puhelinta.
-Jaha, uusiksi meni, totesin ja jatkoin sovittelua. Seuraavatkaan asut eivät kelvanneet. Tässä kohtaa aloin jo kiukustua.
Vaatteet, jotka olisivat kelvanneet eivät mahtuneet päälleni ja tuntui niin turhalta yrittää kiskoa päälleen vaatetta, josta näkee jo henkarissa, ettei se tule mahtumaan. Olin raivokohtauksen partaalla ja huusin puhelimeen.
Lysähdin tuolille väsyneenä ja hörppäsin kahvia. Hyvätuuleni oli haihtunut parissa tunnissa. Energiat olivat miinuksella ja suututti niin paljon ettei mitään järkeä! Mulkoilin vaaterekkejä vihaisena.
Halusin vain repiä vaatekappaleet riekaleiksi!
Niin raivona olin! Mietin tapahtunutta hetken.
Kun koot eivät riitä – brändit menettävät potentiaalisia asiakkaita
Tiedän niin miltä naisista tuntuu. He lukevat katalogeja, joissa on muotivaatteita nollakokoisten mallien päällä ja ryntäävät innoissaan tavarataloon ja yrittävät ahtautua liian pieniin muotivaatteisiin tuloksetta. Paha mieli siinä vain tulee, suututtaa ja itkettää ja lupaa aloittaa heti paikalla kidutusdieetin ja suolihuuhtelun!
En yhtään ihmettele, että suomalaisilla on huono itsetunto ja he ovat hukassa vaateostoksilla. Monia vaatteita ei tehdä kuin kokoon 42 asti ja tuokin on pieni 42. Brändit menettävät valtavasti potentiaalisia asiakkaita!
Puolet suomalaisista naisista on koko 40 tai enemmän, siis PUOLET!
Jos minä muotialan ammattilainen en mahdu kuin nanomurto-osaan näistä 11 brändin vaatevalikoimasta, niin onhan se aika hurjaa.
Rehellisesti, tasan yksi takki mahtui minulle kunnolla ja näytti hyvältä, loput 5 vaatekappaletta olivat jollakin tasolla liian pieniä, vaikka menivät päälle, mutta ne olisi saatu toimimaan valokuvassa. Mutta silti!
11 brändin mallistot eli valtavasti vaatteita ja näistä 5 vaatekappaletta mahtui päälleni, niistäkin vain 1 kunnolla!
Vika ei ole minussa, vaan vaatteissa
Vaikka tiesin, että näytillä oli vain mallikappaleet koossa 36, ja tiesin myös ettei suurinosa mahtuisi päälleni / istuisi vartalolleni, vaikka ottaisin isoimman koon mitä löytyy. Oma vaatekokoni on jotain 42-46 väliltä. (Olen juuri se tyypillinen suomalaisnaisen vartalotyyppi, A-vartalo ja 166cm pitkä.)
33-vuotiaana stylistinä ja äitinä tiedän, ettei vika ole minussa vaan vaatteissa.
Mutta naiset eivät yleisesti tiedä tätä – muistan myös elävästi sen hetken, kun 36-kokoisena 19-vuotiaana pidin itseäni läskinä ja silloinkin muotinäytösten vaatteet tuntuivat liian pieniltä!
Muotinäytösten takahuoneessa työskennellessäni kaikki olivat minua kaksi päätä pidempiä ja ultralaihoja. En ikinä olisi päässyt niihin mittoihin edes rasvaimulla ja olin tuolloin kokoa 36.
Naiset syyttävät ensimmäisenä itseään ja pitävät itseään liian lihavina. Kun olet epätoivoisesti yrittänyt ahtautua liian pieniin vaatteisiin tuloksetta, palauttanut ne rekille kiukkuisena/ itkuisena ja kierrät koko myymälän, päädyt pluskoon osastolle, jossa vaatteet eivät ole sen hetken muotia nähneetkään.
Kyllä siinä masennus iskee väkisin. Mustia muodottomia trikoorättejä, ei värejä, eikä kivoja kuoseja tai hyviä leikkauksia, vain muodottomia telttoja. Miksi oi miksi?
Mitä tämä viesti kertoo meille?
Olet ruma läski, etkä ansaitse noita “normaalikokoisia” kauniita vaatteita.
Olet niin iso, ettei sinun ole lupa pukeutua värikkäisiin tai kuosillisiin näyttäviin, kauniisiin vaatteisiin, vaan sinun pitää peittää ja piilottaa itseäsi.
Eipä ihme, että hurahdamme hulluihin ihmedieetteihin ja soimaamme itseämme!
Maailmalla on paljon brändejä, jotka tekevät kaikki kuumimmat muotivaatteet kokoon 56 asti. Suomeen nämä eivät tietenkään rantaudu. Eikä niistä liiaksi kerrota. Miksi, oi miksi?
Väitän, että täällä naiset kiljuen ostaisivat näitä vaatteita!
Arki ja itsetunto parantuisi hujauksessa, kun huomasi kaupoissa että hei vau – mähän mahdun näihin ja mulle löytyy rekkitolkulla ihania vaatteita! Kauniita, ihania vaatteita, joita käyttäessä tulee hyvä olo ja hyvä mieli.
Kuten olen aiemminkin sanonut tyylikkäällä pukeutumisella ja vaatekoolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Mutta ikävä kyllä valtaosa ajattelee, että on ja tämä johtuu isojen kauppojen suppeasta tarjonnasta ja siitä mitä meille mediassa suolletaan.
Toivottavasti tähän asiaan saadaan muutos vielä!
Tule mukaan maksuttomaan vartalotyyppi workshopiin. Minikurssilla opit tunnistamaan vartalotyyppisi ja korostamaan parhaita puoliasi.
